MEIDÄN JOULU RUKALLA

Lumista joulukuun viimeistä viikkoa! Tänään vähän joulukuulumisia viime viikolta, jonka vietimme Rukan upeissa tunturimaisemissa jälleen kerran: tämä oli laskujeni mukaan jo kolmas joulu, jonka vietimme pohjoisessa ja ensi vuonna on tarkoitus jatkaa rakkaaksi muodostunutta perinnettä. 

Tämä joulu oli siinä mielessä meille aivan erityinen, että meillä oli reissulla ensimmäistä kertaa alle kuukauden ikäinen pieni perheenjäsen mukana ja kyllähän se reissuun lähtö noin pienen kanssa hieman etukäteen jännitti. Erityisesti pohdimme, miten pitkästä meno- ja paluumatkasta selvitään. Menomatkalle buukkasimme aiemman Rukan syyslomamme tapaan hotellihuoneen Scandic Kuopiosta, jotta reissun teko ei tuntuisi liian raskaalta. Se osoittautuikin hyväksi ratkaisuksi. Oli kiva rentoutua hotellin aamiaisella suhteellisen hyvin nukutun yön jälkeen ja jatkaa siitä sitten ajomatkaa kohti pohjoista. Rukalle kuitenkin ajaa Helsingistä noin 9 tuntia ja siihen vielä pysähdykset päälle, joten pienten lasten kanssa matkatessa reissuun kannattaa todella varata aikaa. Vauvan selkä ei myöskään tykkää liian pitkästä turvakaukalossa istumisesta, joten taukoja kannattaa senkin vuoksi pitää vähintään 1-2 tunnin välein.

Olimme reissussa viikon verran ja perille tutulle mökille saavuimme lauantai-iltana. Oli niin huikea fiilis nähdä taas pitkästä aikaa lunta! Täällä eteläisessä Suomessa kun ollaan koko loppusyksy ja talvi kärvistelty kovin sateisissa keleissä eikä tunnelma ollut kovin jouluinen vallitsevan koronatilanteen vuoksi vesisateiden keskellä. Teki siis todella hyvää vaihtaa hetkeksi maisemaa ja nauttia lumesta ja tuntureiden kajosta. 

Meidän perheen marras- ja joulukuu ovat olleet sen verran hektisiä, että halusimme tänä vuonna pyhittää jouluviikon ennen kaikkea perheen kanssa yhdessä oloon, lepäämiseen ja kevyeen ulkoiluun. Päätimme jo ennen matkaa, että tänä vuonna emme laskettelurinteisiin suuntaa, vaan keskitymme hiihtelyyn ja kävelylenkkeihin. Itse en ole saanut vielä edes lupaa laskettelun tai ylipäänsä mitään nopeita suunnanmuutoksia sisältävien lajien aloittamiseen, joten odotan mieluummin suosiolla vielä hetken ja annan kropan toipua. Tietysti hieman haikea fiilis, kun syyslomallakaan en rinteisiin päässyt raskauden vuoksi, mutta kyllä sitä ehtii myöhemminkin laskettelemaan.

Mitä muuta mökillä ja Rukalla tuli sitten tehtyä? Ainakin saunottua paljon, nautittua takkatulen loimusta glühweinin kera, poltettua kynttilöitä ja syötyä hyvin. Tänä vuonna emme koronatilanteen vuoksi halunneet viettää aktiivisesti aikaa Rukankylän ravintoloissa ja siksi mökillä tuli kokkailtua itse päivittäin. Rukan parhaat burgerit tarjoavassa Ruok Burgerissa tuli käytyä, samoin Pisteessä, jossa lämmittelin beben kanssa miehen ja esikoisemme viihtyessä pulkkamäessä. Täytyy vielä kehua tässä yhteydessä Rukankylän Kotipizzaa, josta sai tilattua kotiinkuljetuksella mökille tuoretta pizzaa - yhden päivän pelastus!

Rukalla ei tänä vuonna nähty perinteistä soihtulaskua ja jouluhartausta ja joulupukin vierailu Rukankylässä jäi myös ensi vuoteen. Onneksi vietimme viime vuonnakin jouluviikon Rukalla, joten sieltä oli vielä muistissa ihania muistoja eivätkä tämänvuotiset rajoitukset meitä haitanneet. Rukalla vietettyihin jouluihimme on kuulunut toki olennaisena osana aina nimenomaan Rukankylässä ja Ruka Valleyssa vietetyt ulkoiluhetket, after ski -meiningit ja ravintoloissa lounastaminen, joten tietysti varmasti kaikki toivomme, että tämä koronatilanne tästä pian hellittää ja asiat palaavat normaaleiksi.

Odotettu h-hetki eli jouluaatto starttasi meillä tänäkin vuonna Joulupukin Kuumaa Linjaa kuunnellen ja Lumiukkoa katsellen. Koko päivä oli todella onnistunut ja aikataulut osuivat hyvin nappiin. Päästiin aloittelemaan jouluillallista alkuillasta ja sen jälkeen vuorossa oli joulusauna. Rukan mökin sauna on todella ihana - juuri sellainen perinteinen kunnon sauna - joten siellä rentoutuu aina ihan eri tavalla kuin omassa kotisaunassa. Jouluaaton illallispöytään katoimme lemppariherkkujamme mädistä silleihin, graaviloheen ja kinkkuun. Erityisesti muikun-, siian- ja kirjolohenmäti maistui blinien kanssa tarjottuna Jonatanille niin hyvin, että hän ei kovin paljon muuta jaksanutkaan jouluillan herkuista syödä. Poislukien tietysti loppuillan suklaakonvehdit, haha.

Tällainen oli meidän joulu tänä vuonna ja taas jäi paljon kivoja muistoja perheen kanssa vietetyistä yhteisistä hetkistä. Nyt valmistaudun henkisesti jo ensi vuoteen - toivottavasti teillä oli ihana joulu ja palataan taas pian!