Olen jo pidempään haaveillut hieman tummemmasta, ombre-tyylisestä tyvestä, jossa oma luonnollinen tyvisävy vaalenisi liukuen latvoja kohti. Lähes pariin kuukauteen en ole hiuksiini mitään väriä laittanutkaan, vaan antanut omansävyisten hiusten puskea tyvestä vapaasti. Tummempi tyvi antaa hiuksille kaunista syvyyttä ja tekee lookista samalla luonnollisemman, joten olen ollut siihen enemmän kuin tyytyväinen. Samalla tämä normaalia pidempi värjäysväli on säästänyt hiuksiani, joiden kasvatus ja vahvistus on ollut projektina jo pitkän aikaa. Tukan kasvatusprojektista ja sen eri vaiheista tulossa muuten vielä ihan oma postaus myöhemmin.
Ainoa ongelma tämän luonnon oman "ombre" tyviliun kanssa on ollut se selkeä tyvikasvun raja, joka hiuksiin jää niiden kasvaessa. Ensimmäinen kuukausi meni vielä melko kivuttomasti, mutta viime viikkoina hiusten päällisosan sävy on tuntunut turhankin tummalta ja tasaiselta. Ratkaisu ongelmaan löytyi vanhan tutun raidoituksen kautta, jonka kautta hiuksiin saa helposti uutta, raikkaampaa ilmettä. Olen jo useamman vuoden ajan säästänyt hiuksiani raidoittamalla kevyesti ainostaan osan päälliosan hiuksista latvojen värin pysyessä koskemattomana. Ja kun omaa sävyä jää joka kerta pohjalle, lopputulos pysyy kauniin eläväisenä ja monivivahteisena. Luonnollisen lopputuloksen takaamiseksi käytän raidoittamiseen aina normaaleja kestovärejä,enkä esimerkiksi erillisiä, vaaleille hiuksille usein liian vahvasti valkaisevia raidoitusaineita. Viime vuosina olen suosinut usein
Garnierin Luonnolliset sävyt -sarjan hiusvärejä tai
Nutrisse Cremé -sarjan sävyä 10, joka luonnollisen viileän vaalea. Tällä hetkellä kiinnostaisi kovasti kokeilla myös
L'Orealin uutta
Prodigy-hiusväriä, joka ei sisällä lainkaan ammoniakkia. Värin levittämiseen käytän vahvaa kunnon sivellintä (luottosiveltimeni on käyttämätön öljyvärisivellin), jolla hiuksiin saa taiottua sopivan ohuita ja tasaisia raitoja.
Miksi sitten raidoitan hiuksiani itse kun voisin yhtä hyvin antaa kampaajan hoitaa homman? Tämä pohdin usein itsekin, mutta syitä tähän on oikeasti ainoastaan kaksi: olen pettynyt useampaan kertaan kampaanjan tuolissa istuessani ja toisekseen en ole vielä onnistunut löytämään sitä täydellistä luottokampaajaa. Vuosien kokemuksen ja sorminäppäryyden myötä hiusten kotivärjäilyyn on kehittynyt jo sellainen taito, että ihan helpolla en halua hiuksiani uskoa kenenkään muun käsiin. Toisaalta ammattikampaajan palveluihin turvautumisen helppous ja vaivattomuus kiehtoo kyllä. Ristiriitaisia juttuja nämä hiusasiat, haha. Otan kyllä enemmän kuin mielelläni suosituksia hyviksi havaitsemistanne kampaajista vastaan, sillä viimeistään kesän aikana aion tietyn tapahtuman puitteissa sellaisen puoleen kääntyä.
Oikein iloista keskiviikkoa ja palataan taas!
